Tulen äärellä on aina tilaa yhdelle ihmiselle lisää.
Olen yksin
Yksin oleminen ei aina tarkoita yksinäisyyttä.
Olen yksinäinen toisen vierellä
Kun vieressä on ihminen, mutta yhteys tuntuu kadonneen.
Kaipaan yhteyttä
Kun kaipaat nähdyksi, kuulluksi tai kohdatuksi tulemista.
Tarvitsen toivoa
Kun et vielä tiedä tietä eteenpäin, mutta haluat uskoa sen löytyvän.
Nuotiokeskustelun viisauksia
Tule hetkeksi nuotion äärelle. Sinun ei tarvitse sanoa mitään. Voit vain kuunnella liekkien hiljaista puhetta ja antaa yhden ajatuksen löytää sinut. Ehkä joku muukin on istunut tässä saman ikävän, toivon tai kysymyksen kanssa.
Välittäminen ei tarvitse täydellisiä sanoja. Usein tärkeintä on kysyä ja jäädä kuuntelemaan.
Jäikö ajatus viereesi istumaan?
Kyläläisten tarinoissa joku on ehkä tuntenut samoin.
Kylä keskellä kaupunkia
Kaikki kylät eivät synny pienten teiden varsille.
Joskus kylä on kerrostalo, jonka ikkunoissa syttyvät valot yksi kerrallaan. Se on tuttu ihminen bussipysäkillä, tervehdys hississä ja naapuri, jonka kasvoille hymy ehtii ennen sanoja.
Kaupungissa voi elää tuhansien ihmisten keskellä ja silti kaivata yhtä ihmistä, joka näkisi. Siksi OMA kuuluu myös tänne — asfaltille, parvekkeille, kahviloihin ja niihin pieniin koteihin, joissa joku juo iltateetä yksin ja katsoo muiden ikkunoita.
Ehkä kylä ei ole paikka. Ehkä se alkaa siitä hetkestä, kun lakkaamme kulkemasta toistemme ohi.
Kodin valo ikkunassa muistuttaa, että aivan lähellä joku toinenkin rakentaa omaa arkeaan.
Jokainen painallus avaa uuden ajatuksen kaupunkielämästä.