YKSIN, MUTTA KOKONAINEN
Yksin oleminen ei ole tyhjä tila elämässä. Se voi olla elämä itse, kokonaisena ja omana.
Yksin ei tarkoita, että jotakin puuttuisi
On helppo ajatella, että yksin eläminen olisi välivaihe. Aika ennen seuraavaa suhdetta, seuraavaa ihmistä tai sitä hetkeä, jolloin elämä muka viimein alkaa näyttää valmiilta.
Mutta sinun elämäsi ei ole odotushuone.
Se on tässä. Aamuissa, joina keität kahvin vain itsellesi. Päivissä, joiden suunnan saat valita itse. Hiljaisuudessa, joka joskus tuntuu hyvältä ja joskus vähän liian suurelta.
Yksin voi olla onnellinen. Yksin voi olla levollinen. Yksin voi rakentaa elämää, josta ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa.
Ja silti saa kaivata
Kokonaisuus ei tarkoita sitä, ettei saisi ikävöidä toista ihmistä. Saat kaivata keskustelua, kosketusta, yhteisiä aamuja, toisia kenkiä eteiseen tai sitä, että joku kysyy illalla, miten päiväsi meni.
Kaipaus ei tee yksinolostasi epäonnistumista. Eikä se tee sinusta puolikasta.
Voit olla kokonainen ja silti toivoa, että jonakin päivänä joku kulkee rinnallasi. Nämä kaksi asiaa mahtuvat samaan sydämeen.
Oma elämä ei ala myöhemmin
Sinun ei tarvitse säästää hyvää päivää, matkaa, illallista, kaunista kotia tai pientä unelmaa sitä varten, että joku toinen joskus ilmestyy elämääsi.
Tee elämästäsi sinun näköisesi nyt. Mene paikkaan, johon olet halunnut mennä. Kata pöytä itsellesi. Soita ihmiselle, jota ajattelet. Opettele jotakin uutta. Lepää ilman selitystä.
Jos joku joskus tulee rinnallesi, hän ei saavu täyttämään tyhjää paikkaa. Hän saa kohdata ihmisen, jolla on jo oma elämä.
Et odota, että elämä alkaisi. Olet jo mukana siinä.