OMA
OLIN
VÄÄRÄSSÄ
Luulin tietäväni.
Luulin tietäväni, millaista elämästäni tulisi.
Ketkä siinä pysyisivät.
Ketkä lähtisivät.
Luulin tietäväni, mitä rakkaus on.
Miltä yksinäisyys tuntuu.
Milloin pitää jäädä ja milloin lähteä.
Luulin tuntevani ihmiset.
Ja ehkä kaikkein eniten luulin tuntevani itseni.
Olin väärässä.
JATKA MATKAA →Siinä ei oikeastaan ole mitään hävettävää.
Päinvastoin.
Elämä olisi aika pieni, jos olisimme viisikymppisinä täsmälleen samaa mieltä kaikesta kuin kaksikymppisinä.
Me rakastamme. Petymme. Menetämme. Löydämme.
Teemme päätöksiä, joiden kuvittelemme olevan lopullisia, ja kohtaamme ihmisiä, joiden piti olla elämässämme vain hetken mutta jotka muuttavatkin kaiken.
Joskus käy myös toisin.
Ihminen, jonka kuvittelimme kulkevan vierellämme loppuun asti, jatkaakin eri suuntaan.
Ja taas joudumme katsomaan maailmaa uudelleen.
EHKÄ
Väärässä oleminen
ei olekaan epäonnistumista.
Ehkä se tarkoittaa, että olemme oppineet jotakin.
Että uskalsimme katsoa omaa totuuttamme ja sanoa:
En ajattele enää noin.
Siihen tarvitaan joskus enemmän rohkeutta kuin siihen, että puolustaa vanhaa mielipidettään viimeiseen asti.
ASIOITA, JOISTA OLIN VARMA
Minä luulin, että...
Tämä paikka on niille ajatuksille, joita elämä joutui vähän siirtämään paikoiltaan.
RAKKAUDESTA
...rakkaus riittää aina.
Luulin, että kun kaksi ihmistä rakastaa tarpeeksi, kaikki muu kyllä järjestyy.
Rakkaus tarvitsee rinnalleen myös turvaa, tekoja, aikaa, puhetta ja tahtoa valita toinen yhä uudelleen.
YKSINOLOSTA
...yksin oleminen tarkoittaa yksinäisyyttä.
Ajattelin, että kokonainen elämä tarvitsee aina jonkun vierelle.
Yksin voi olla rauhassa, vahva ja kokonainen. Ja silti saa kaivata toista ihmistä.
VAHVUUDESTA
...vahvan ihmisen pitää pärjätä itse.
Luulin avun pyytämisen tarkoittavan, etten ollutkaan niin vahva kuin kuvittelin.
Joskus vahvinta on sanoa ääneen, etten jaksa tätä yksin.
EROSTA
...eron jälkeen pitäisi päästä nopeasti eteenpäin.
Kuvittelin, että toipuminen olisi matka, jonka voisi suorittaa kunnolla loppuun.
Sydän ei lue kalenteria. Joistakin asioista ei päästä yli, niiden kanssa opitaan elämään toisin.
OIKEASTA IHMISESTÄ
...oikean ihmisen kanssa kaiken pitäisi olla helppoa.
Luulin vaikeuksien tarkoittavan, että jokin meissä oli väärin.
Hyväkin rakkaus joutuu opettelemaan, keskustelemaan, korjaamaan ja kasvamaan.
AJASTA
...minulla oli vielä aikaa sanoa se myöhemmin.
Huomiseen oli helppo jättää kiitos, anteeksipyyntö, kaipaus ja ne kaikkein tärkeimmät sanat.
Kaikkea myöhempää ei tule. Jotkin sanat kannattaa sanoa silloin, kun toinen on vielä kuulemassa.
Olin väärässä.
Ja hyvä niin.
SINUN VUOROSI
Entä sinä?
Mistä sinä olit joskus aivan varma?
Mitä elämä opetti sinulle vasta myöhemmin?
Minkä asian kohdalla pystyt tänään katsomaan entistä itseäsi lempeästi ja sanomaan:
Minä ymmärrän, miksi ajattelit noin.
Mutta olit väärässä.
Ehkä juuri siinä hetkessä ihminen ei menetä mitään itsestään.
Ehkä hän kasvaa vähän suuremmaksi.
Kaikkea mennyttä ei tarvitse katua.
Joskus riittää, että ymmärtää sen tänään paremmin.
Olin väärässä.
Ja elämä jatkui.