Yksinäinen toisen vierellä

Yksinäisyys ei kysy, oletko parisuhteessa

Voit herätä joka aamu jonkun vierestä. Tehdä kaksi kuppia kahvia, kysyä mitä kaupasta tarvitaan, jakaa laskut, kodin ja vuosien aikana syntyneet tavat.

Voitte puhua päivän tapahtumista ja siitä, kuka hakee lapset, mitä viikonloppuna tehdään tai mitä tänään syötäisiin.

Ja silti voit tuntea olevasi yksin.

Parisuhteessa koettu yksinäisyys voi olla vaikea tunne juuri siksi, ettei yksinäisyyden pitäisi ehkä omassa mielessä kuulua sinne. Vieressähän on joku.

Mutta yksinäisyys ei synny vain siitä, ettei ympärillä ole ihmisiä. Joskus se syntyy siitä, ettei enää tunne tulevansa nähdyksi, kuulluksi tai kohdatuksi.

Siitä, että puhetta on, mutta keskustelu on kadonnut. Kosketusta ehkä on, mutta läheisyys puuttuu. Tai siitä, että jokin sinulle tärkeä jää kerta toisensa jälkeen sanomatta, koska et enää tiedä, kuulisiko toinen sitä kuitenkaan.

Joskus etäisyys syntyy aivan hiljaa

Harva suhde muuttuu etäiseksi yhtenä tiettynä päivänä.

Useammin väliin kertyy pieniä asioita. Väsymystä. Kiirettä. Ohitettuja katseita. Keskusteluja, jotka päätetään sanoihin puhutaan myöhemmin. Kosketuksia, joita ei huomata enää antaa. Iltoja, jolloin kaksi ihmistä istuu samalla sohvalla, mutta kumpikin on jossakin muualla.

Eikä siinä välttämättä ole pahaa ihmistä tai syyllistä. Joskus elämä vain kasvaa kahden ihmisen väliin.

Siksi yksinäisyys parisuhteessa ei automaattisesti tarkoita, että rakkaus olisi loppunut tai että suhde pitäisi päättää. Mutta tunne kannattaa ottaa vakavasti.

Ei siksi, että sen pitäisi heti johtaa johonkin suureen ratkaisuun, vaan siksi, että sinä olet sen tunteen arvoinen, että pysähdyt kuuntelemaan sitä.

Mitä sinä oikeastaan kaipaat?

Ehkä et kaipaa kokonaan toisenlaista elämää. Ehkä kaipaat sitä ihmistä, joka nukkuu jo vieressäsi.

Hänen katsettaan. Keskustelua, joka ei pääty käytännön asioihin. Kättä, joka hakeutuu sinun käteesi ilman erityistä syytä. Sitä, että joku kysyy mitä sinulle kuuluu ja jää kuuntelemaan vastausta.

Tai ehkä kaipaat takaisin itseäsi. Sitä ihmistä, joka olit ennen kuin aloit hiljalleen pienentää tarpeitasi, vaieta ajatuksistasi tai vakuuttaa itsellesi, ettei sinun pitäisi kaivata enempää.

Yhteyden kaipuu ei ole liikaa pyydetty. Se on yksi ihmisyyden perustavista tarpeista.

Ennen suuria päätöksiä voit pysähtyä

Sinun ei tarvitse ratkaista koko suhdettasi tänään. Voit aloittaa paljon pienemmästä kysymyksestä:

Joskus ensimmäinen askel kohti yhteyttä ei ole vastaus. Se on ensimmäinen rehellinen lause.

Minulla on ollut viime aikoina yksinäinen olo.

Se voi olla vaikea sanoa ihmiselle, jonka vieressä olet ehkä elänyt vuosia. Mutta joskus juuri siitä alkaa keskustelu, jota kaksi ihmistä on tietämättään odottanut.

Sinä saat kaivata yhteyttä

Parisuhteessa oleminen ei poista oikeuttasi kaivata läheisyyttä. Sinulla on lupa toivoa tulevasi nähdyksi. Kuulluksi. Kosketetuksi. Kohdatuksi.

Ja jos tunnet olevasi yksinäinen, sinun ei tarvitse hävetä sitä vain siksi, että vieressäsi on joku.

Ehkä yhteys löytyy uudelleen. Ehkä sen eteen täytyy tehdä yhdessä töitä. Ehkä joskus huomaat, että sinun on kuljettava johonkin toiseen suuntaan.

Sitä ei tarvitse tietää vielä. Tänään riittää, että olet itsellesi rehellinen siitä, miltä sinusta tuntuu.